Luottamusta kuvataan usein niin lastensuojelun käytännöissä ja arkipuheessa kuin tutkimuksessakin myönteiseksi ilmiöksi. Luottamusta korostetaan myös parhaillaan menossa olevassa lastensuojelulainsäädännön kokonaisuudistuksessa, ja lastensuojelun vision keskeiseksi osa-alueeksi on määritelty lapsen ja hänen läheistensä luottamus lastensuojeluun ja sen vaikuttavuuteen.

Lisäksi luottamuksen käsitettä käytetään sosiaalialan ammattihenkilön eettisissä ohjeissa. Huolimatta siitä, että luottamuksen merkitys tunnustetaan, sitä koskevaa tutkimusta nimenomaan lastensuojelun kontekstista on Suomessa ja kansainvälisesti hyvin vähän. Luottamuksen sisällöistä, perusteista, rakentamisen tavoista ja seurauksista tarvitaan enemmän tutkittua tietoa.

Aiemman luottamustutkimuksen perusteella luottamus voi perustua esimerkiksi omiin kokemuksiin tai mielikuviin. Mediassa lastensuojelu usein nostetaan esille kielteisessä valossa, jolloin syntyy mielikuvia kyvyttömästä ja mielivaltaisesta instituutiosta. 2020-luvulla lastensuojelua on käsitelty mediateksteissä erityisesti asiakkaina olleiden lasten kuolemien ja sijaishuollon laitosasumisen epäkohtien uutisoinnin yhteydessä. Kielteiset mielikuvat voivatkin vaikuttaa siihen, miten lastensuojeluun yleisesti suhtaudutaan ja uskaltavatko tuen tarpeessa olevat perheet hakea tukea.

Lastensuojelua kohtaan osoitettu kielteisyys voidaan kuitenkin nähdä myös myönteisenä asiana, sillä median tehtävä on nostaa hallinnon ja viranomaistoiminnan epäkohtia julkiseen keskusteluun. Tällöin lastensuojelun julkinen arviointi eettisesti toteutettuna on osa toimivaa demokratiaa, sillä sen avulla tuodaan esiin kehittämiskohteita lainsäädännössä, rakenteissa, työolosuhteissa tai työnteon tavoissa.

LURA-hankkeessa tutkitaan luottamuksen rakentumista lastensuojelun sosiaalityötä kohtaan

Sosiaali- ja terveysministeriö rahoittaa parhaillaan menossa olevaa hanketta, jossa tutkitaan luottamuksen rakentumista lastensuojelun sosiaalityötä kohtaan (LURA-hanke). Hankkeessa luottamusta tarkastellaan sosiaalityöntekijöiden, lastensuojelun asiakkaana olleiden kokemusasiantuntijanuorten- ja vanhempien sekä SOTE-ammattilaisten näkökulmasta. 

Tutkimustyö on alussa, mutta alustavien havaintojemme mukaan lastensuojelun konteksti tekee luottamuksen rakentamisesta haastavan ensinnäkin sen vuoksi, että tuki ja kontrolli ovat samanaikaisesti läsnä lastensuojelussa. Tällöin sosiaalityöntekijä on tukea tarjoava taho, mutta hänellä on samanaikaisesti valtaa tehdä asiakkaan tahdon vastaisia interventioita perheen elämään, mikä voi herättää asiakkaissa pelkoja. Toiseksi sosiaalityöntekijöiden vaihtuvuus on iso haaste, sillä asiakkaiden luottamus rakentuu yleensä ajan kuluessa. Mikäli työntekijä vaihtuu, yhteistyösuhde joudutaan aina aloittamaan alusta, vaikka asiakassuhteen dokumentaatio on käytettävissä. Työntekijöiden vaihtuvuus vähentää asiakkaiden luottamusta myös koko lastensuojelun instituutiota kohtaan.

Samaan aikaan luottamus näyttäytyy välttämättömänä yhteistyön ja muutostyön edellytyksenä, sillä asiakkaan luottaessa sosiaalityöntekijään, haasteellisista asioista on mahdollista puhua avoimesti ja asettaa yhteiset työskentelyn tavoitteet. Luottamus onkin niin sanotusti hyvän kehä, jolloin asiakkaan luottaessa sosiaalityöntekijään ja ollessaan avoin myös sosiaalityöntekijän on mahdollista luottaa asiakkaaseen ja kontrollitoimenpiteet voivat vähentyä. Epäluottamus puolestaan näyttäytyy muutostyön esteenä, sillä silloin sekä sosiaalityöntekijän että asiakkaan voimavarat menevät työskentelyn motivointiin sekä epäluottamuksen seurausten käsittelyyn.

LURA-hankkeen tavoitteena on tuottaa tutkittua tietoa luottamuksesta ja tuoda esiin luottamuksen rakentamisen tapoja. On kuitenkin huomioitavaa, että vaikka yksittäinen työntekijä voi esimerkiksi kehittää luottamusta rakentavia vuorovaikutustaitojaan, tärkeällä sijalla on myös sellaisten rakenteiden kriittinen tarkastelu, jotka haastavat luottamuksen rakentamista. Näitä ovat alustavien havaintojemme mukaan työntekijöiden vaihtuvuus ja kiire asiakastyössä.

Lisätietoja:

Eveliina Heino, yliopistonlehtori, LURA-hankkeen johtaja, Helsingin yliopisto, eveliina.heino@helsinki.fi

Tanja Koskinen, LURA-hankkeen väitöskirjatutkija, Helsingin yliopisto, tanja.koskinen@helsinki.fi

LURA-hanke: https://blogs.helsinki.fi/lura-hanke/