Julkisen talouden kestävyys määräytyy pitkälti työllisyysasteen mukaan. Myös yksilön näkökulmasta työllistymisellä on monenlaisia positiivisia vaikutuksia elämänlaatuun.
 
Monet työttömät suomalaiset kohtaavat kuitenkin monimutkaisia ja toisiinsa kytköksissä olevia työllistymisen esteitä, jotka liittyvät työkykyyn, kannustimiin sekä työnhakuun kuten työtarjousten vähäisyyteen. Muihin OECD-maihin verrattuna suuri osa Suomen työttömistä ilmoittaa huonon terveyden, erityisesti mielenterveyden olevan este työllistymiselle (OECD 2020). Monien tutkimusten mukaan työttömyys, sairaus ja köyhyys kasaantuvat usein samoille ihmisille (vrt. Kortteinen & Tuomikoski 1998, 171–178; Kokko & Koskinen 2013, 304–305; Kaspersen ym. 2016). 

Hallitusohjelman toimenpiteet pitkäaikaistyöttömyyden vähentämiseksi ovat vähäisiä

Kuntaliitosta on ennakoitu, että pitkäaikaistyöttömien määrä voi jäädä huomattavasti korkeammalle tasolle kuin ennen koronapandemiaa (Punakallio 2023). Syyskuussa 2023 pitkäaikaistyöttömiä eli yhtäjaksoisesti vähintään vuoden työttömänä työnhakijana olleita lähes 90 000, mikä on saman verran kuin vuotta aikaisemmin (TEM 2023).  

Pääministeri Orpon hallituksen tavoitteena on toteuttaa uudistuksia työllisyyden nostamiseksi vähintään 100 000 työllisellä. Pidemmällä aikavälillä tavoitteena on nostaa työllisyysaste 80 prosenttiin. Hallitusohjelma tunnistaa pitkäaikaistyöttömyyden erityisenä elämäntilanteena ja riskinä syrjäytymiselle. Kuitenkin haavoittuvassa asemassa olevien pitkäaikaistyöttömien kohdalla työ- ja toimintakykyä tukevat hallitusohjelman toimenpiteet ovat kovin vähäisiä. Myöskään monialainen yhteistyö ja sosiaalityön keinot pitkäaikaistyöttömien kohdalla eivät juurikaan tule näkyviin hallitusohjelmassa.  

Kokonaisvaltainen lähestymistapa ja monialainen yhteistyö tukevat työ- ja toimintakykyä  

Kirjallisuuskatsauksessa sosiaalityön ja sosiaalisen kuntoutuksen vaikuttavista interventiosta pitkäaikaistyöttömille löydettiin neljä vaikuttavaa työmuotoa pitkäaikaistyöttömien tueksi. Työmuotoja olivat tehostettu yksilötyö, ryhmätyö, monialainen yhteistyö sekä työnkaltainen toiminta. 

Kaikilla työmuodoilla oli paljon positiivisia vaikutuksia pitkäaikaistyöttömien hyvinvoinnin kasvuun sekä työllisyyden edistämiseen. Tulokset olivat hämmästyvän samanlaisia toimintaympäristöstä ja tutkituista interventioista riippumatta. Suurimmassa osassa interventioista vaikuttavuutta lisäsi erilaisten työmuotojen yhdistäminen.   

Yhteisenä tekijänä interventioissa oli näkemys siitä, että pitkäaikaistyöttömät tarvitsevat kokonaisvaltaista, eri tarpeisiin vastaavaa joustavaa ja yksilöllistä tukea. Pitkäaikaistyöttömällä pelkkä palkkatyön puuttuminen on harvoin ainoa elämänhaaste. Tärkeää on laaja-alainen ja paneutuva tuki liittyen samanaikaisesti toimeentuloon, terveyteen, psykososiaalisiin taitoihin, arjessa selviytymiseen sekä ammatillisten polkujen löytämiseen. Asiakkaan oman asiantuntijuuden hyödyntäminen niin tavoitteiden asettelussa kuin palvelun suunnittelussa on myös avain ratkaisujen löytymiseen.
  
Kirjallisuuskatsauksen tutkimuksissa sosiaali-, terveys- ja työllisyyspalveluiden yhteensovittaminen johti usein pitkäaikaistyöttömien kannalta parempaan lopputulokseen kuin mitä kukin organisaatio olisi saavuttanut yksinään. Vaikuttavana mekanismina monialaisessa yhteistyössä oli mahdollisuus suunnitella asiakkaille kokonaisvaltaisempia ja yksilöllisempiä palveluita. Viranomaisten välinen yhteistyö auttoi eri osapuolia jakamaan ymmärrystä asiakkaiden tilanteesta ja löytämään heille yksilöllisempiä ratkaisuja.  

Sosiaalityön keinot lisäävät uskallusta unelmoida  

Työttömyyden pitkittyessä usko omiin työllistymismahdollisuuksiin usein horjuu. Pitkäaikaistyöttömän voi olla vaikeaa kuvitella erilaisia tulevaisuuksia ja toimia toivotun tulevaisuuden toteutumiseksi. Hatarat unelmat työllistyä vaativat vahvistamista. Kirjallisuuskatsauksessa esiin nousseet sosiaalityön keinot - intensiivinen henkilökohtainen tuki, sosiaalisten taitojen harjoittelu, merkityksellinen toiminta ja vertaistuki - auttoivat voimaantumaan. Tuen avulla pitkäaikaistyöttömät pystyivät voittamaan pelkoja, oppimaan uusia taitoja ja heidän pärjäämisen tunteensa vahvistui.  

Yhteiskunnassamme tarvitaan keinoja pitkäaikaistyöttömyyteen liittyvän syrjäytymiskehityksen pysäyttämiseen. Riittävällä tuella vaikeistakin elämänoloista voi ponnistaa ammatillisille ja osallisuuden poluille. Panostaminen sosiaalityöhön ja sosiaalisen kuntoutukseen tulee olla osa työllisyysasteen nostamistalkoita, puhumattakaan positiivisista vaikutuksista pitkäaikaistyöttömien elämänlaatuun.