Kaikissa esitetyissä vaihtoehdoissa olennaista on järjestöjen ja muiden toimijoiden keskinäisen yhteistyön kehittäminen sekä yhteistyö kuntien sosiaalipalvelujen kanssa. Joka tapauksessa sosiaalipalvelujen ja etenkin sosiaalityön jalkautuminen on tuoreen  Sosiaalibarometrinkin mukaan erityisen ajankohtaista. 

Ruoka-avussa on mahdollista kohdata myös muiden palvelujen tavoittamattomissa olevia monenlaista apua tarvitsevia. Koronaepidemian aiheuttamat rajoitukset tosin ovat melkoisena haasteena myös ruoka-aputoimijoille. 

Sama henkilö voi olla ruoka-apua hakeva, vapaaehtoinen tai aktiivinen järjestötoimija. Näin voidaan tukea asukas- ja järjestölähtöisesti ihmisten osallisuutta ja omaa toimijuutta ja vahvistaa vaikuttamismahdollisuuksia. Kansalaistalon ideologian mukaisesti jokainen Taloon tulija tuo mukanaan oman osaamisensa ja asiantuntijuutensa, mikä kasvattaa luottamusta.   

Kynnyksetön toiminta ja ruoka-apu on avannut ovet haavoittuvimmassa asemassa olevin ihmisten tavoittamiseksi, mutta järjestö ei voi vastata kaikkiin palvelutarpeisiin. Kansalaistalo onkin kutsunut julkisen sektorin kumppanikseen asukaslähtöiseen yhteisötyöhön. Asukkaiden aktiivinen rooli ja Talon tukirakenteet mahdollistavat puitteet myös rakenteelliselle sosiaalityölle.

Kansalaistalolla on kehitetty asukaslähtöistä tiedonkeräystä osana Pohjois-Suomen sosiaalialan osaamiskeskuksen Posken ESR-rahoitteista Rakenteellisen sosiaalityön hanketta. Ruoka-avun yhteydessä on ollut mahdollisuus kertoa kyselyn avulla omasta arjestaan, hyvinvoinnistaan ja palvelutarpeistaan.  Kyselyn toimivuus yllätti tekijänsä, sillä ihmiset ovat kertoneet avoimesti tilanteistaan ja pitäneet kyselyä tärkeänä. Yhtenä avaintekijänä onnistumisessa on apua hakevien luottamus Talon toimintaan ja sen vapaaehtoisiin ja työntekijöihin.  

Luottamus ja tuttuus eivät ole syntyneet hetkessä, vaan ovat pitkäjänteisen kehittämisen tulosta, jossa on arvostettu asukkaita, vapaaehtoisia ja järjestöjä. Asioita suunnitellaan ja tehdään yhdessä, ajan kanssa yhdessä oppien. Kohtaaminen ja läsnäolo vaativat aikaa. Vallitseva ja kokoaikainen kiire, tehokkuus vaatimukset ja uupuvat resurssit voivat haastaa ajan ottamista.  Monitoimijaisella kumppanuudella voisi olla annettavaa tässäkin kohtaa. 

Sosiaalityön asiantuntijuutta on ihmisten arjesta ja elämästä ponnistavien tarinoiden kytkeminen laajempaan kontekstiin, sosiaalisiin ilmiöihin ja yhteiskunnallisiin rakenteisiin. Tätä asiantuntijuutta tulee vahvistaa, sillä tulevaisuuden sote-keskuksissa joudumme kilpailemaan samoista resursseista terveydenhuollon kanssa, jossa tiedolla johtaminen leanattuine prosesseineen on ollut arkipäivää jo pitkän tovin. On aika ryhtyä töihin ja rakentaa sosiaalisen raportoinnin työvälineitä osaksi sosiaalityön arkea.

Soccan selvityksessä todettiin, että kunnilla on monin paikoin ruoka-aputoimintaa ylläpitävä rooli. Useat kunnat tarjoavat toiminnan tueksi rahoitusta ja maksuttomia tiloja. Itse asiassa asunnottomien ja mielenterveyskuntoutujien päiväkeskuksissa ruoka oli mukana jo 1980-luvulla. 

Kuntapalveluiden ja ruoka-avun välisen yhteistyön nähdään kentällä myös luovan polkuja asiakkaiden kuntoutukselle ja työllistymiselle. Sosiaalityössä ollaan yleensä tietoisia paikallisesta ruoka-aputoiminnasta ja asiakkaille tiedotetaan siitä tarpeen mukaan. Koronavuosi osaltaan vahvisti joillakin paikkakunnilla myös tiiviimpää yhteistyötä ruoka-avun ympärillä. Sen sijaan harvassa kunnassa toteutetaan esimerkiksi ruoka-apuun jalkautuvaa sosiaaliohjausta, joka mahdollistaisi samalla rakenteellisen tiedon tuottamisen asiakkaiden hyvinvoinnista ja tuen tarpeista. 

Toteutukseen liittyvistä haasteista huolimatta suuri osa ruoka-avun toimijoista ja asiakkaista pitää sosiaalityön ja muiden julkisten palveluiden jalkautumista ruoka-apuun toivottavana ja tarpeellisena.

Loppuuko ruoka-avun tarve tukia nostamalla? Onko ruoka-avussa kyse vain taloudellisesta niukkuudesta? Rakenteellinen sosiaalityö Lapissa -hankkeessa kysyttiin ruoka-avun hakijoilta, minkälaista apua he tarvitsisivat nykyiseen elämäntilanteeseensa. 

Eräs vastaajista kertoo näin:  
“Joku soittaisi ja kysyisi kuulumisia. Juttuseuraa, vaihtelua olemiseen ja yksinäisyyteen. Muuten tuntee itsensä turhaksi. Korona on lamaannuttanut yhteydenotot. Tutut eivät enää soittele, vaan kaikki ovat kotosalla omissa kiireissään. “  

Pidentyvät ruokajonot, kasvava palveluiden tarve sekä ihmisten jääminen palveluiden ulkopuolelle ovat toimintaa edellyttäviä signaaleja rakenteelliselle työlle. Mutta jos ihmisiltä ei kysytä suoraan, jääkö olennainen tieto saamatta? Olisiko aika palata rakenteellisen sosiaalityön juurille ja jalkautua yhteisöihin tekemään muutostyötä?   

Jouko Karjalainen, asiantuntija Socca
Rosa Hossain-Karhu, erikoissuunnittelija Socca
Anni Partanen, projektipäällikkö Poske
Marika Ahola, kehittäjätyöntekijä Poske

Lue lisää aiheesta

Rakenteellinen sosiaalityö Lapissa (poske.fi)

Katso myös:
Helsingin Stadin safka

Yhteinen pöytä, Vantaa