Saattohoitokyselyn pohjana käytettiin sosiaaliministeriön (STM) laatimaa saattohoidon laatusuositusta. Kyselyssä hoitoalan ammattilaisilta tiedusteltiin saattohoidon kokemuksista sekä koulutuksen ja kehittämisen tarpeista. Vastaajina oli yli 400 saattohoidon parissa työskentelevää hoitoalan ammattilaista Helsingissä, Espoossa, Vantaalla, Kauniaisissa, Keravalla, Kirkkonummella ja Lohjalla.   

Tukea kohtaamisiin ja sanoittamiseen 

Saattohoitoon siirtymisen ajoitus koettiin vaativaksi 

Kyselyssä ilmeni, ettei lähestyvää kuolemaa aina tunnisteta tarpeeksi ajoissa, ja siirtyminen parantavasta hoidosta oireenmukaiseen hoitoon viivästyi. Vastaajat toivat esiin, että on tärkeää ennakoida tulevaa kipulääkityksen ja muun hoidon suunnittelun kannalta. Osa vastaajista koki, että kuolevaa yritettiin toisinaan parantaa viimeiseen asti, mikä saattoi lisätä potilaan loppuvaiheen kärsimystä. 

STM:n laatusuosituksessa tuodaan esiin jokaisen kuolemaa lähestyvän potilaan oikeus ajantasaiseen loppuelämän- ja saattohoitosuunnitelmaan. Kyselyn mukaan se ei aina toteudu ja toteutuessaankin suunnitelmien laatimisessa ei aina huomioida tarpeeksi potilaan ja / tai omaisen tarpeita ja toiveita. 

Kivunhoito 

Kyselyssä suuri osa vastaajista (82 %) koki hallitsevansa asianmukaisen kivunhoidon. Vaikka kivunhoidon osaaminen yksiköissä näyttää näiden kyselyiden valossa hyvältä, oli kivunhoito aiheena tässä kyselyssä yksi toivotuimpia koulutustarpeita ja -aiheita. Kun yksikössä voidaan toteuttaa ja määrätä tarvittava kivun ja oireiden lääkehoito ennakoivasti, vähennetään tarvetta siirtää potilas tämän takia päivystykseen. Tällöin vapautetaan sairaankuljetus- ja päivystysten henkilökuntaa toisiin tehtäviin sekä vältetään potilaisiin kohdistuvaa siirron fyysistä ja henkistä rasitusta. Hyvä suuntaus on, että tarvittaessa voidaan konsultoida sovitun tahon päivystävää lääkäriä sekä hyödyntää mahdollista kaupungin kotisairaalaa. Kunnat ovat myös kehittäneet liikkuvia palveluitaan, kuten liikkuvaa sairaalaa (LiiSa) ja liikkuva hoitaja (LiiHo) -palvelua. 

Osaamisen jakaminen 

Tuloksissa näkyy toive työyhteisölliseen saattohoidon osaamisen jakamiseen ja työn tukemiseen. Vähemmän saattohoitotyötä tehneet olivat kokeneita epävarmempia taitojensa arvioinnissa ja pitivät osaamistaan vähäisempänä. Hiljaisen tiedon siirtymistä pitivät yksiköissä tärkeänä sekä kokeneet että kokemattomat vastaajat.    

Saattohoidon hyviä käytäntöjä 

Hyvään saattohoitoon kuuluu kyky tunnistaa potilaan kuoleman lähestymisen merkit ja oireenmukaisen hoidon osaaminen. On tärkeää, että hoitohenkilökunnalla on tiedossa toiveet, joita omaisella tai läheisellä on potilaan voinnin muutostilanteissa.  Tämän muistaminen ja huomioiminen voi antaa valmiuksia myös vaikeammilta tuntuviin kohtaamisiin. Hoitaja saa näyttää mahdolliset omat surun tunteensa, eikä se häivytä hoitajan ammattitaitoa.   

Tutkimuksen toteutus ja vastaajat 

Kyselytutkimus saattohoidon ja palliatiivisen hoidon kehittämisen tueksi toteutettiin vaiheittain eri kunnissa vuonna 2021. Jokainen kaupunki valitsi omat saattohoitoa toteuttavat yksikkönsä tutkimukseen. Mukana oli sekä sairaaloiden että pitkäaikaishoivan yksiköitä.  

Vastaajista yli puolet oli lähihoitajia, perushoitajia ja hoitoapulaisia ja kolmannes sairaanhoitajia tai terveydenhoitajia. Useimmat vastaajista olivat kokeneita; yli puolella oli yli 10 vuoden kokemus kuolemaa lähestyvien potilaiden hoidosta. Kunnille toimitettiin omat raportit kehittämisen tueksi. 
 
Saattohoidon laatu on ollut esillä, kun STM laati suosituksen (2019) palliatiivisen hoidon palveluiden tuottamisesta ja laadun parantamisesta Suomessa. Saattohoito on GeroMetron kehittämisteema vuosina 2020 - 2022.  

Tutustu saattohoitokyselyn raporttiin (pdf)

Lisätietoja