Yhteisöllisen asumisen ja liikkuvien palvelujen kehittämisen tuloksia GeroMetron päättyvällä kehittämiskaudella

GeroMetron nyt päättyvällä kehittämiskaudella 2022–2024 on kehitetty yhteisöllistä asumista ja liikkuvia palveluja. Mukana ovat olleet Länsi-Uudenmaan ja Vantaa-Keravan hyvinvointialueet sekä Helsinki. Kehittämisen tuloksia ja yhteisöllisen asumisen lisäämisen edellytyksiä esiteltiin seminaarissa.

Yhteisöllisen asumisen lisääminen edellyttää investointeja soveltuviin tiloihin

Asuntoneuvos Raija Hynynen ympäristöministeriöstä kertoi ikääntyneiden asumisen ja hyvinvointialueiden yhteisöllisen asumisen järjestämisen haasteista. 

Tällä hetkellä 75 vuotta täyttäneistä  asui kotona 93 %, yhteisöllisessä asumisessa 0,6 % ja ympärivuorokautisessa asumisessa 6,4 % (lähde THL, Sotkanet 2024 ). Uudessa vanhuspalvelulaissa halutaan siirtää voimakkaasti painopistettä palveluasumisesta yhteisölliseen asumiseen, mikä edellyttää mm. yhteisölliseen asumiseen soveltuvien tilojen määrän lisäämistä.

Yhteisöllisen asumisen lisäämisellä voidaan vähentää työvoiman tarvetta iäkkäiden palveluissa.  Yhteisöllinen asuminen sijoittuu kotihoidon ja ympärivuorokautisen hoidon väliin ja auttaa ihmisiä, joiden toimintakyvyn alenemiseen pystytään vastaamaan muilla kuin ympärivuorokautisilla palveluilla, esimerkiksi helpottamalla yksinäisyyttä ja turvattomuutta.

Yksi yhteisöllisen asumisen haasteista on sopivien asumisyksiköiden puute. Asuntojen tulisi olla esteettömiä, turvallisia ja riittävän suuria, jotta pitkäaikainen asuminen niissä on mielekästä. Yhteisöllisessä asumisessa asutaan yleensä vähintään kuusi vuotta, ja moni toivoisikin asunnoltaan vähintään 35 neliön pinta-alaa. Lisäksi tulisi olla riittävästi yhteisiä tiloja sosiaalisen kanssakäymisen ja yhteisöllisen toiminnan järjestämiseen. Hyvinvointialueille tehdyn kyselyn alustavien tulosten mukaan vain pieni osa nykyisistä taloista soveltuu yhteisölliseen asumiseen. 

Vanhojen rakennusten korjaaminen ja uusien rakentaminen on kallista ja vaatii pitkäaikaisia investointeja hyvinvointialueilla sekä tiivistä yhteistyötä kunnan kanssa. Keskustelua tulisi käydä siitä, missä määrin kyse on kuntien asuinalueiden ja asuntokannan kehittämisestä ikäystävälliseksi ja missä määrin hyvinvointialueiden sote-palveluiden kehittämisestä.

Yhteisöllisen asumisen palvelukonseptin luomista, sisältöjen kehittämistä ja yhteisöllisen asumisen yhtenäistämistä

Seuraavaksi vuorossa oli hyvinvointialueiden kehittämistulosten esittely. Yhteisöllisen asumisen tarjoaminen on hyvinvointialueilla verrattain uusi palvelumuoto, jonka kehittäminen lähti järjestämisen perusteista. Kaikilla mukana olleilla hyvinvointialueilla kartoitettiin, minkälaista yhteisöllistä asumista tällä hetkellä tarjotaan, mille asiakasryhmälle tämä asumismuoto sopii ja minkälaista yhteisöllinen asuminen  voisi tulevaisuudessa olla. 

Länsi-Uusimaa ja Helsinki tekivät molemmat oman yhteisöllisen asumisen palvelukonseptinsa,  jossa kuvattiin yhteisöllisen asumisen järjestämistä, laadun ja sisällön vähimmäisvaatimuksia ja yhteisöllisen asumisen myöntämisen perusteita. Näiden ajatusten pohjalta on mahdollista ryhtyä kehittämään tasalaatuista yhteisöllistä asumista. 

Vantaa-Keravalla puolestaan keskityttiin yhteisöllisen asumisen sisältöjen kehittämiseen yhdessä asukkaiden kanssa ja henkilöstön osaamisen lisäämiseen. Osaamista parannettiin esimerkiksi ryhmien vetämisen taidoilla ja keskustelemalla siitä, mitä yhteisöllisyys ylipäätään tarkoittaa.

GeroMetron yhteisöllisen asumisen selvityksen alustavat tulokset kertovat, että asumisyksiköissä löytyy tahtoa ja osaamista yhteisöllisen toiminnan järjestämiseen, mutta esteenä voi olla käytettävissä oleva aika. Syitä miksi osa asukkaista ei osallistu toimintaan ovat voimien puute, toiminnan sisällöt eivät tunnu heistä mielekkäiltä tai asukas ei ylipäätään viihdy ryhmissä. Olisikin tärkeää löytää yhteisölliseen asumiseen niitä ihmisiä, jotka hyötyvät siitä ja haluavat osallistua yhteisölliseen toimintaan. Selvityksen tarkemmat tulokset julkaistaan loppuvuoden aikana. 

Liikkuvien palvelujen kehittämisen kärkinä kotiutuminen sairaalasta, monipuoliset liikkuvat palvelut ja yksinäisyyden vähentäminen

Helsingissä paneuduttiin ikääntyneen sairaalajaksolta  kotiuttamiseen. Kun tieto liikkuu  ammattilaisten välillä asiakkaan toimintakyvyn haasteista, kuntoutus on tehokkaampaa ja toimintakyky paranee. Mukana kotihoidon asiakkaan toimintakyvyn edistämisessä huomioitiin myös liikkuminen,  ravitsemus ja lääkitys. 

Vantaa-Keravalla helpotettiin kotona asuvien asukkaiden lääkäripalvelujen saamista. Tavoitteena on tarjota kaikille kotihoidon asiakkaille omalääkäri kotiin. Pilottikokeilussa lääkäri- ja sairaanhoitajapalvelua tarjottiin myös omaishoitajille, mistä on saatu kiittävää palautetta jo lyhyen kokeilujakson aikana. Liikkuvien palvelujen etsivässä työssä ohjattiin asiakkaita esimerkiksi kolmannen sektorin palveluihin. 

Länsi-Uudellamaalla pilotoinnin kohderyhmänä olivat yli 65-vuotiaat, jotka kokevat vaikeaa yksinäisyyttä. Heidän palvelujaan muutettiin niin, että kotihoito vastasi ammattiosaamista vaativista hoidollisista palveluista ja ulkopuolinen palveluntarjoaja Gubbe sydänystävä sosiaaliseen kanssakäymiseen ja kodinhoitoon liittyvistä palveluista. Asiakkaiden aktiivisuus lisääntyi ja samoin kotihoidon työntekijöiden työhyvinvointi, koska he pystyivät paremmin keskittymään omaan perustyöhönsä. 

Hyvinvointialueiden kehittämisen tuloksia esitellään tarkemmin alla olevissa dioissa ja postereissa. 

Seminaarissa juhlistettiin myös GeroMetron 10-vuotista toimintaa. Lue uutinen tästä  

Yhteisöllinen asuminen

Palaa otsikoihin